Koska maailma on siellä missä sinäkin olet

Oi voi, kai se vaan täytyy myöntää että syksy on viimein saapunut. Vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan on vain suostuttava kantamaan mukanaan ylimääräistä pitkähihaista puseroa ja enentyvissä määrissä kenties myös sateenvarjoa. Hurjana rebelinä en kuitenkaan vielä suostu luopumaan aurinkolasien mukana raahaamisesta, enkä tieten tahtoenkaan suostu pitämään oikeaa takkia! Aamulla bussissa oli tyttö jolla oli toppatakki, kaulaliina ja LAPASET! Teki mieli mennä nykäisemään hihasta täydessä bussissa ja pitää hyvin tiivistetty luento siitä, miten syyskuun alkaminen ei automaattisesti tarkoita sitä että pitää varautua kuin johonkin himputin jääkauteen. Mahtoi olla kivat oltavat iltapäivästä kun aurinko alkoi porottaa, hihhih.

Uudessa koulussa menee mahtavasti, on ihanaa huomata, että vaikken vielä keväällä tiennyt mihin oikeasti haluisin päästä opiskelemaan, olen sattumalta onnistunut valitsemaan alan joka on ensinnäkin todella hauska, mutta jota myöskin povataan tulevaisuuden alaksi. Vaviskaa yliopistojen lukutoukat! Tällä viikolla pitäisi saada kuvattua prosessivideon ensimmäinen versio veljestäni, joka tanssii nykytanssia ja kertoo miten koreografia syntyy. Lisäksi pitäisi kirjoittaa loppuun käsikirjoitus, jonka pohjana toimii toisessa blogissani julkaisemani kirjoitus "Elämäni noloin kokemus". Jos pieni tirkistelijä sinussa heräsi ja haluat tietää kuinka nolo ihminen täällä ruudun takana kirjoitteleekaan, niin tsekkaa tämä ! Kouluhommat eivät edes tunnu kouluhommilta koska niitä haluaa päästä tekemään :)

Näin ensimmäisen vuoden alussa opiskelu koostuu lähinnä erilaisista peruskursseista (valokuvaus, äänitys, valotus...) joiden päämääränä on, että jokainen osaa käyttää tarvittavia härveleitä oikealla tavalla. Erityisesti valokuvauksen peruskurssi on ollut jännittävä, sillä vaikka kuvia on tullut napsittua milloin missäkin, en ole oikeastaan koskaan perehtynyt suljinaikoihin, aukkoihin tai ISO-tarkkuuksiin syväterävyydestä puhumattakaan! No, let's cut the story short, vihjasin vanhemmilleni, että järkkäri olisi paras synttärilahja minulle. Ja koska synttäreihin on vielä ilkikuriset neljä kuukautta, onnistuin vakuuttamaan heidät siitä, että hyötyisin järkkäristä eniten juuri tällä hetkellä koska voisin siten harjoitella sen käyttöä myös kotona. Tänään sitten isäni soitti ja kyseli kuuluuko viikonloppusuunnitelmiini käväistä kotipuolessa, koska siellä odottaa kuulemma pikku paketti !! Hiii en malta odottaa :))

Vaikka illat pimenevät tihenevään tahtiin ja puiden lehdet tipahtelevat pikkuhiljaa kenenkään huomaamatta pois, löytyy näistäkin päivistä ilon aiheita. Pari päivää sitten iski makeanhimo ja huomasin, että kun asuu omassa asunnossa ja tekee lettuja, ei tarvitse jakaa niitä kenenkään kanssa! Saa syödä kaikki ihan itse! (Terveys/liikuntaintoilijoille huomio, kyseessä oli vain puolikas taikina!)

Kiitos ja kuittaus, tämä tyttö siirtyy iltapesulle ja odottelemaan että J ilmaantuisi yökyläilemään :) (Ja ehkä huutamaan tuuletuskanavaan että viereisen asunnon bilemursut tukkisivat toosansa jolleivat halua kostoa huomenna kuudelta aamulla!)

hiuskriisi!

Äh, pitäisi poikkasta koko netti koneesta kun yrittää tehdä koulutehtäviä.. Nytkin pitäisi kirjoittaa esittely Vilja-Tuulia Huotarisen runokirjasta Iloisen lehmän runot, mutta ei, tämä idiootti päätyi tutkimaan netistä hiuksia.

Selvästikin kevät on tselläni aikaa, jolloin täytyy tapahtua muutosta. Etenkin hiuksissa. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen malliin, mutta jotain uudistusta täytyisi saada! Olisiko se sitten raitoja, liukuvärjäystä, alhaalta tummemmaksi värjäämistä, kokonaan värjäämistä vai mitä?? Välillä tuntuu että haluaisin pitkät blondit hiukset ja välillä taas aivan lyhyet tummanruskeat. Apua !

Etsiskelinkin netistä erilaisia ideoita, muttei mikään oikein tuntunut kolahtavan..Yhden kuvan sentään hyväksyin. Vaaleat raidat houkuttelevat, mutta pelkään näyttäväni.. noh, sellaiselta mummomammalta. Liukuvärjättyihin hiuksiin olen totaalisen rakastunut mutta lyhyisiin hiuksiin ne eivät oikein sovellu. Argh, pitäisi ajella pää kaljuksi ja hankkia kasa peruukkeja.

Tältä näyttää muuten nykyinen kuontaloni:

Jotain eloa nyt kyllä kaivattaisiin tuohon kypärähattuun : (

You'r such a nerd !

Khih, ensimmäinen päivän asu jonka postaan tänne :) Tänään alkoi päätoimittajan duuni ihan kunnolla, kun valittiin mitkä tekstit pääsevät julkaistaviksi. Siitäpä inspiroituneena tälläinen asukokonaisuus! (sori takki&kenkä röykkiöstä taustalla, ups..)

Sä oot mun onnetar kun osallistun ongintaan.

Viikonloppu on jälleen mystisesti pyörähtänyt umpeen, vaikkakin huominen on vielä pyhitetty laiskotteluun kun koulua ei ole. Taaskaan. Tällä hetkellä oleskelen vanhemmillani, oikeastaan koko viikonloppu on mennyt täällä vaikka välissä olin pari yötä akatemialla ja kaverilla. Väsyttää ihan armottomasti, mutta tuli vain sellainen fiilis että pakko päästä kirjoittamaan.

Sain muuten viimein tehtyä yhteishaun. Vaihtoehtoina on nyt siis joko lähteä Turkuun ammattikorkeaan opiskelemaan mainonnan suunnittelua tai journalismia TAI Helsinkiin digimediaa. Plan B on mennä amikseen opiskelemaan media assistentiksi. Nyt täytyy suoriutua kaikista päätä seinään hakkaamaan houkuttelevista ennakkotehtävistä ja ehkä päätyä jopa valintakokeeseen. Sitten voidaan alkaa miettiä että mistä sitä itsensä löytääkään ensi syksynä. Olisi kiva tietää edes missä olen kahden kuukauden päästä kun koulu loppuu ja pitää muuttaa. Haha, ei naurata.

Antologian tekeminen pyörähti kunnolla käyntiin kun tekstiehdokkaat piti lähettää meille päätoimittajille. Tiistaina on tapaaminen, missä sitten valitsemme mitkä tekstit pääsevät julkaistaviksi, oon ihan älyttömän innoissani! Pääsin jo käyttämään hurjaa "päätoimittajan valtaani" kun piti kovistella tekstejä myöhästelijöiltä:D

Tällä viikolla Ruskinin collegesta tuli pari vaihto-oppilasta käymään koulullamme ja ilmottauduinkin sitten heille oppaaksi Porvoon reissua varten. Tietämykseni kaupungista ei ole mitenkään huippua, mutta järkeilin pienen kotimaanmatkan olevan järkevämpää tekemistä kuin tunnilla istuminen. Varsinkin kun koulu maksoi ruoat ja matkat! Vaihtarit oli tosi kivoja, vaikka olikin vähän vanhempia mammaihmisiä, ja matka onnistui hyvin. Tässä vähän kuvasia:

Englantilaiselta opettajalta sain kiitokseksi mukaan tulemisestani tälläisen söpön pikku ankan. Kiitosta tuli myös sujuvasta englannin osaamisesta ja iloisuudestani. Kaikki myös ihastelivat kynsiäni ja hiuksiani. Ihmetystä tosin tuotti se, miten pystyin kirjoittamaan näin pitkillä kynsillä. Lisäksi opettaja ilmoitti minun muistuttavan ihan tonttua (?) joka tosin oli kai tarkoitettu kohteliaisuudeksi:D

Perjantaina kävimme hakemassa J:n kanssa tuhoon tuomitun murheenkryyni mokkulani huollosta. Tosin, ei sitä mitään ollut huollettu. Mokkula oli tehnyt yhtä kivan pienen reissun, kuten itsekin olin tehnyt Porvooseen, huoltoon ja takaisin. Kuviakin saimme tältä reissulta nähdä. Mutta mitään ei oltu korjattu. Mokkulastani siis lähti usb-liitoskohta kokonaan irti ja sujahti mokkulan sisälle. Mutta, kuulemma tälläinen rikkoutuminen ei mene takuuseen. Niinpä päädyin pulittamaan 22 euroa ensin rikkoutuneen mokkulan huollosta (mistä huollosta???) ja sitten vielä 20 euroa uudesta mokkulasta! Siinä vaiheessa kyrsi kyllä helvetin pahasti. Varsinkin kun sopimusta on jäljellä pahaiset viisi kuukautta.. Kiitos vaan todella paljon DNA kahden vuoden takuulla varustetusta mokkulasta! 

Tulipahan opittua etten heiltä ainakaan nettiyhteyttä enää hanki. J:n kanssa vielä selattiin sopimusta läpi (vitutuksen multihuipennukseksi) ja huomattiin, että oikeastaan mistä tahansa syystä mokkula rikkoutuukin, niin takuu ei sitä korvaa. Ensin asiakas houkutellaan ostamaan kallis laite muka hyvällä sopimuksella ja sitten kun vika ilmenee niin ei korvatakaan mitään vaan asiakas joutuu maksamaan vielä lisää. Onko se meidän syymme jos laite on alunperinkin ollut viallinen, niin että lopulta liimaukset pettää ja osat lähtee irti? Ihan normaalisti ollaan laitetta käytetty niin kyllä minun mielestä kuuluisi heidän korvata viallinen laite. Ärrinmurrin.

Bongasin muuten tuossa teidän muiden blogeja selaillessani yhden haasteen, johon ajattelin itseni ujuttaa. Kyseessä on siis 30 valmiiksi annetusta postausaiheesta kirjoittaminen. En lupaa mitään suuria, mutta ainakin yritän jokaisen toteuttaa. Toivotaan että jotakuta oikeasti kiinnostaisi :)

Nähdään ensi viikolla!

Pst. Olisi tosi kiva kuulla mitä mieltä olette tästä blogista?:) Parannusehdotuksetkin ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kiss me hard before you go

Tässä nyt siis eilen lupailemani kuvat kynsistä:) Ulkona en kuvia ehtinyt (supprise supprise) ottaa, koska koulun lopottua oli jo tullut liian piemeää.. Tämän takia vihaan syksyä ja talvea, ikinä ei ole valoisaa! Noh, tänävuonna syysmasennusta vastaan taistellaan monivitamiinipillereillä ja niinkuin taisin jo mainita, Thaimaan matkalla ! Anyway, sain kuitenkin kuvat otettua, huomasin että seinälampun valo on todella hyvä kynsikuvien ottamiseen. Tulihan opittua edes jotakin tänään:D Tässä nyt siis kuvat:

Look how they shine so bright!<3

Tänään on ollut todella hyvä päivä. Tunnilla käytiin läpi valmiista rungosta kirjoittamiamme tarinoita, ja sain tosi hyvää palautetta omastani:) Opettajakin oli kirjoittanut kaikkia kannustavia kommentteja tekstistäni kuten: "Erittäin hyvää tekstiä! Kuvailevaa, tuoretta ja kiinnostavia ilmaisuja. Tekstissä oikein nautiskellaan kertomisesta ja siksi kerronta eteneekin hyvin ja hyvässä tahdissa. Et ole hätäinen kertoja ja se onkin hyvä juttu! Hauska! hyvin kirjoitettu puhekieli tekstin sisään. Tää on helkkarin hyvä! Tykkään juuri tälläisesta huumorista:) Sulla on hyvä tatsi proosan kirjoittamiseen!" En halua kehuskella, mutta ahh tuli niin tajuttoman hyvä fiilis kun luin noita!! Loppupäivä onkin mennyt hymy korvissa-mentaliteetilla:) Jos kiinnostaa niin teksti löytyy tästä 

Lopuksi vielä todistusaineistoa siitä, miten loistava viherpeukalo olen:

Se siitä huonekasvista sitten, toivottavasti bonsai pysyy elossa näissä käsissä!

Take care <3!

psst. huomenna rokotukset, njägnh :((

tiudiu

Anteeksi etten ole taaskaan saanut aikaiseksi kirjoitella tänne!! Henkilökohtaisesti syytän syksyn saapumista, vaikkakin syy on yksin minussa, laiska paiska on laiska paska vaikka voissa paistaisi (kiitos mielikuvasta!).. Nyt olen kuitenkin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja ravistellut oikein kunnolla, että nyt nainen ryhdistäydyt ja päivität vähän blogiasi. Tässä sitä nyt siis ollaan ja uudet kynnet pitäisi postata. Varoitus etukäteen, omistan harvinaisen surkean ja yhteistyöhaluttoman kameran joka haluaa pilata jokaisen kuvani.

Anyways, kävin eilen pikamanikyyrissä ja värjäyttämässä kulmani, vähän hemmottelua näin ankeuden keskelle. Noin puolituntia ennen kauneushoitolaan lähtemistä alkoi tehdä mieli jäätelöä, ja koska olin vanhemmillani käymässä niin pitihän sitä kerrankin käyttää tilaisuus jäätelön syömiseen hyväksi! Kaivoin siis pakastimesta Brysselin kinuski ja vohveli- jäätelöpaketin ja aloin innoissani sitä avaamaan kun RÄKS, kynsi katkesi.. Tosiaan just my luck!

Kynsiä koristaa nyt siis vaaleanpunaisella pohjalla kultaiset rusetit. Väri on oikeasti paljon kivempi kuin kuvassa, sillä ihana kamerani päätti muuttaa kuvan oudon kellertäväksi. kiitos niin mäkin sua!! Onneksi sentään rusetit onnistuivat paremmin kuin viime kerralla, jolloin ne lähinnä muistuttivat saksia..

Koulussa alkaa ensimmäinen jakso lähestyä loppuaan ja tajusin tosiaan viime viikolla että ainiin pitäisi ehkä aloitella kaikkien lopputehtävien kirjoittamista. Tehtyäni listan kaikista tekemättömistä tehtävistä sain aika kivan herätyksen: A4 täynnä tehtäviä joissa muun muassa siis kaksi opiskelupäiväkirjaa (joita olisi pitänyt kirjoitella kurssin aikana heh..), tieteellinen essee omasta oppimisesta, näytelmän suunnittelu ja vielä kaksi elokuva analyysiä. Seuraavat kaksi viikkoa menevätkin siis koulutöissä.. Lisäksi ilmottauduin hoitamaan meidän oppilaskuntalaisten järjestämiin Halloween juhliin valokuva taustan joka on itsessään aika urakka.
Plus ajattelin väsätä kaverilleni, joka lähti neljäksi kuukaudeksi Thaimaahan opettamaan lapsille englantia, pienen miss you much- paketin koti-ikävää lieventämään. Pakettia varten on jo hankittu aivan loistava kortti;)

Aloitin tuossa muuten toisenkin blogin kirjoittamisen (kun olen näin aktiivinen kirjoittaja hahaa..), johon päivitän lähinnä niitä kirjoituksia, joita teemme tunneilla, mutta myös omia runojani ja muita tekstejä. Jos kiinnostuit niin käy katsomassa: Lee miettii

Kiitos, anteeksi ja näkemiin! Lupaan kirjoitella enemmän :)

Kun apina palasi kouluun.

Nyt se on sitten todellista. Minä, takaisin opiskelemassa. Istumassa koulun penkillä silmät sikkuralla ja pää pyörällä kaikesta tulvivasta informaatiosta. Vaikkakaan kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen tylsä koulu, vaan luovan kirjoittamisen opinnot, tuntuu silti hassulta palata koulumaailmaan. Uusiin ihmisiin on tullut jonkin verran jo tutustuttua, mutta kun käy monen ihmisen kanssa läpi täysin samanlaisen keskustelun (johon kuuluvat tietysti nimi, kotipaikkakunta ja syy Akatemiassa olemiseen) on vaikeaa muistaa lähestulkoon mitään juuri käydystä esittäytymisestä. Koulunkäynti itsessään ei vielä ole ollut kovin rankkaa, vaikka parilla pakollisella esittelyluennolla istuminen onkin ollut melkoises puuduttavaa. Vaikeinta on yrittää löytää se sisäinen rauha, joka pyrkii edesauttamaan tunneilla keskittymistä ja oikeasti opetuksen kuuntelua paikkojen ja ihmisten naamojen tutkailun sijasta. Tähän mennessä ei sisäistä rauhaa ole vielä näkynyt.

Hain kouluun jo hyvissä ajoin heti kun se oli mahdollista. Työstin monta viikkoa esseetekstiä, joka piti liittää hakemukseen. Sitten alkoi pitkä odotus: saisinko opiskelupaikkaa ja ennenkaikkea opiskelukämppää koulun tiloista. Pitkä ja stressaava odotus palkittiin, kun juuri kesäloman alussa postissa tuli hyväksymiskirje. En jäisikään yhteiskunnan hylkiöksi! Vielä ei kuitenkaan odotus ollut täysin ohi. Piti pinnistää viimeiset itsehillinnän rippeet ja odottaa elokuun loppuun asti päätöstä asunnosta. Ärräpäät, kipeät rystyset ja hermoitkut osottautuivat kuitenkin täysin turhiksi. Kaksi päivää ennen opintojen alkua sain vahvistuksen asunnosta. Sitten alkoi armoton tavaroiden rankkaus, mitä pitäisi ottaa mukaan ja mitä ei? Sunnuntai-iltana Akatemialle saapuessani olo oli epäuskoinen. Tännäkö minä oikeasti muutan opiskelemaan?

Huoneeni on oikein mukava. Neliömäärästä en tiedä, mutta liikkumatilaa on riittävästi ja kaappejakin kiitettävä määrä. Ikkunasta avautuu näkymä syksyiseen maisemaan pihakeinuineen ja lehtipuineen. Jaan eteisen ja vessan yhden toisen tytön kanssa ja tulemma mielestäni hyvin juttuun. Keittiö ja oleskelutila on yhteinen kerroksen asukkaiden kesken. Jääkaapissa minulla on oma hylly, jota yritän parhaani mukaan täyttää ruokatarvikkeilla. Välillä laiskuus kuitenkin iskee ja lounas korvaantuukin purkkiananaksella tai hapankorpuilla. Vielä jonakin päivänä olen vannonut että avaan kokkikirjat jotka toin mukanani ja tekeväni oikein herkullisen aterian. Ja jos ei kokkaus ala kiinnostamaan niin onhan minulla murunen joka opiskelee parhaillaan amiksen kokkilinjalla.

Tänään koulu alkaa 11.15 henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tekemisellä ja jatkuu sitten rehtorin puheella noin kahteen asti. Lisäksi suunnitelmana olisi kartoittaa kampuksella jossakin lymyilevä roskalava seka pyykkitupa ja kuntosali.