Tää asuis leikisti satulinnassa ja olis prinsessa.

Viimeaikoina asuntoni valkoisuus on alkanut häiritä yhä enentyvissä määrin. Kaipaisin jotakin väripilkkua, neonväristä läiskää, hillittömän punertavankeltaisenruskeansinistä aluetta, joka huutaisi värien olemassaolon puolesta. Kun seinät, lattia, matto, verhot, lamppu JA nojatuoli ovat kaikki valkoisia, alkaa pikkuhiljaa tuntua kuin eläisi ilman ääriviivoja: minne ikinä katsookin kaikki on tasaisen maidonvalkeaa. Jotakin olisi pakko saada seinille ja vähän äkkiä, tai muuten menevät viimeisetkin pasmat sekaisin.

Pesänrakennuskausi on virallisesti alkanut.

Kävimme tänään veljeni kanssa pyörähtämässä Helsingin Desing Market tapahtumassa. Paljon kaikkea kivaa olisi kyllä ollut tarjolla aina Minna Parikan kengistä kutkuttavan värikkäisiin Jaffa-julisteisiin, mutta jotenkin en saanut aikaiseksi ostettua mitään. Kenties sisäinen piheilijäni kurkisteli kauluksen alta ja kuiskutteli että kyllä jostakin muualta saa, halvemmalla, ettei opiskelijabudjettini riitä moisiin hienouksiin. Syvä huokaus ja kiltisti vain eteenpäin seuraavan kojun luokse haaveilemaan...

Täytynee tehdä ristiretki Ikeaan. Ostoslistalla olisi ainakin matto ja apupöytä keittiöön, seinäkello, iso ruukkukasvi, hylly, uudet verhot ja päiväpeite sekä jokin iso taulu seinää koristamaan. Netistä bongasin liitutaulutarraa, jota pohdiskelin ehkä tilaavani ja jossakin hyllyjen uumenissa lymyilee pari vuotta sitten ostamani sisustustarra, joka ei koskaan päässyt käyttöön. Tulossa siis sisutuskuumeilua. Paljon ja hartaasti.

Psst. viimeksi hehkuttamani järkkäri ei ole vielä päässyt käsiini, sillä nimeltämainitsematon a-alkuinen nettimyymälä oli onnistunut mokaamaan kunnolla. Isäni oli maksanut kameran ja saanut siitä kuitinkin, kun seuraavana päivänä tuli ilmoitus että kyseinen tuote on loppunut! Nyt käydään ankaraa kädenvääntöä siitä, millä tavalla myymälä aikoo korvata tapahtuneen ja saammeko toisen kameran tällä samalla hinnalla vai taikovatko he jostakin vielä yhden kappaleen.. Plussana kuitenkin, että toisesta liikkeestä tilattu objektiivi oli saapunut eilen vanhemmilleni, oikeaan suuntaan ollaan ainakin menossa.

MY HEART'S A STEREO

Noniin, aika taas lisäillä parit lakkaukset tänne:)

Ensimmäisenä ovat ne kynnet joista aikaisemmin kerroin nähneeni unta:

Käytän todella harvoin minkäänlaisia kynsikoruja, sillä ne jotenkin mystisesti aina katoavat kynsistäni. Tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen, mutta lopputulos oli silti sama: parin tunnin kuluttua kynsissä oli enää pari korua jäljellä ja seuraavana päivänä ne kaikki olivat poissa. Ensi kerralla tiedän paremmin..

Seuraavat kynnet tein hetken mielijohteesta:

Tulos oli aika barbimainen, mutta mielestäni ihan kivat kynnet tuli kuitenkin :D


Lopuksi vielä työkalut jotka vanhempani pistäytyivät tuomassa työpaikalleni yhtenä päivänä:

Näillä kelpaa korjailla ja remontoida kotia ;) Vanhempani toivat lisäksi taulukoukkuja, joilla sain VIIMEINKIN ripustettua taulut seinälle!

Rikoin muuten tuossa yhtenä päivänä vedenkeittimemme. Tämä on siis toinen vedenkeitin jonka olen onnistunut tuhoamaan viimeisen parin vuoden sisällä.. Ensimmäisellä kerralla jätin vahingossa kannen auki, jolloin vesi paloi pohjaan, eikä keitin enää sen jälkeen toiminut. (Kyllä, vedenkeittimelläkin voi nähtävästi keittää veden pohjaan..) Noh, tällä kertaa en edes käyttänyt keitintä, mutta onnistuin silti tuhoamaan sen. Siispä: Keittiömme on todella pieni ja pöytätilaa vähän, joten olin siirtänyt vedenkeittimen pois mikron edestä ja laittanut sen hellalle. Myöhemmin päätin tehdä nuudeleita. Laitoin kattilaan vettä, kattilan hellalle ja levyn neloselle. Menin pois keittiöstä vähäksi aikaa ja tulin jonkin ajan päästä katsomaan että kiehuuko vesi jo. Ei kiehunut. "No mikä tätä vaivaa? Laitetaan levy vitoselle niin eiköhän se kohta ala kiehumaan." Seuraavan kerran kun tulin katsomaan keittiöön tajusin laittaneeni väärän levyn päälle. Ja tietenkin juuri se levy, jonka päällä vedenkeittimemme oli, oli mennyt päälle. Ei siinä mitään, keittimen alaosa oli sulanut levylle ja sihisi siinä iloisesti. Poikaystävä vaan nauroi kun yritin kaapia juustohöylällä sulanutta muovia pois.
Lisäys joululahja toivelistaan: uusi vedenkeitin.

Tänään on vapaata töistä ja menenkin veljeni kanssa käymään ikeassa. Siellä on taas kaikkea ihanaa!:)

#

Jee olen vihdoinkin onnistunut hankkimaan kameran! Tai no, hankinnan suorittivat isi ja äiti, jotka ostivat minulle ja veljelleni molemmille kamerat (kun molemmat olivat valittaneet sen puutetta..) Lisäksi matkaan tarttui sähkövatkain, voileipägrilli, sauvasekotin ja muuta sälää kuten desimitta ja patalappuja. Kaikki tämä yhden vierailun aikana jonka päätarkoitus oli juhlia isäni syntymäpäivää.. I quess you could say I'm spoilt brat? Noh kuitenkin, asiaan.

Kynsiä ei ole oikein tullut lakkailtua muutakuin yhdellä värillä ja sekin on saanut kulua pois ajan mittaan. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus lähteä pienelle Viron matkalle yhdessä kaverini kanssa ja laitattaa siellä geelivahvistus omien kynsien päälle. Saa nähdä tuleeko matkasta mitään arvaamattoman syyssään takia..

Noh, tein nyt kynsiin pitkästä aikaa ranskalaisen manikyyrin. :)

Nyt kun asuu omassa kodissa ja tekee ruoan joka päivä itse (lue: niinä päivinä joina jaksaa tehdä ruokaa) tekee mieli kokeilla uusia makuja ja ruokia. Vaikkakin minun ja poikaystäväni ruokavalio koostuu suureltaosin erinäisistä wokeista, johtuen siitä että ne on helppo ja nopea valmistaa ja niistä saa monia eri variaatioita, yritän keksiä erilaisia vaihtoehtoja ettei tarvitsisi joka viikko syödä samaa ruokaa. Yritän bongailla lehdistä ja netistä mielenkiintoisia reseptejä ja soveltaa niitä rahapussini sisältöön. Erityisesti intialainen/kiinalainen/thaimaalainen ruoka kiinnostaa tai mikä tahansa hieman tulisempi ruoka kiinnostaa (poikaystävä yrittää siihen vielä totutella) ja olinkin innoissani löytäessäni cittarista valmiskastikepusseja jotka oikeasti maistuvat hyvältä. Eihän valmiskastikepussien käyttöä voi verrata tietenkään oikeaan kokonaan itsetehtyyn ateriaan, mutta kun kyse on kello kahdeksan illalla tapahtuvasta ruoanlaitosta kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, on se ihan sallittua. Ja juuri silloin on ihanaa huomata ruoan oikeastikin maistuvan joltakin.

Nyt kuitenkin valmistin isältäni saadulla reseptillä jauhelihapihvejä, joiden salaisuus on siinä että jauhelihaseokseen laitetaan myös soijarouhetta. Aluksi hieman skeptisesti keittiönkaapista löytyneeseen soijaruohepussiin suhtautunut poikaystäväkin tykkäsi pihveistä. En kyllä tiedä tiesikö hän niiden sisältävän soijarouhetta. Jälkiruoksi tein pähkinämutakakun josta tuli itseasiassa todella hyvää. :D

Kynsien lakkaamisen rinnalle on noussut uusi innostuksen aihe: Ruoka. Beware.

THE BATTLE OF WILLS

Kameran puuttuessa ei oikein ehdi (ei sillä että olisin muutto&työ rumbassa niitä ehtinyt kamalasti lakkailla..) kynsistä lisäillä kuvia tänne, mutta sain vanhemmiltani uuden kännykän (syynä se että vanha kuulemma vammasi kokoajan) jonka kamaralla olen YRITTÄNYT ottaa kuvia kynsistäni. Homma onkin sitten mennyt niin että puolituntia olen väännellyt ja käännellyt kännykkää ja yrittänyt etsiä siitä toimintoja joilla voisin parantaa kuvan laatau jne niitä löytämättä ja kun viimein olen saanut puoliksi tyydyttävän kuvan otettua niin olen sen sitten myöhemmin poistanut. Noh, nyt meni siihen hermot ja päätin itsepäisesti lisätä tänne edes yhden huonolaatuisen kuvan kynsistäni (jeejee).

Elikkä tarina menee nyt niin että oli eilen vapaapäivä töistä ja kiertelin kauppoja aikaa tappaakseni ja löysin Citymarketista Mavalan lakkoja hintaan 3.39. Siinä vähän aikaa mietittyäni päätin että tarvitsen ehdottomasti uuden kynsilakan ja löysin vielä sellaisen värin jota ei ennestään kaapista löydy, joten ihan perusteltu ostos. :-) Olen nyt siis Mavalan 161 Moon Grey kynsilakan uusi onnellinen omistaja. Hassua kyllä, väri on melkein sama kuin maali jolla maalasimme olohuoneen seinät, taitaa olla nyt menossa harmaa kausi itsellä.

Olohuoneen seinistä puheenollen.. Raahasin kotoa kaksi taulua jotka olen aikeissa laittaa täällä uudessa asunnossamme seinälle. Taulujen laittamista on kuitenkin siirretty ja siirretty yhä myöhemmäksi siihen vedoten ettei se ole ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Tänään päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja naulata (edes toisen) taulun kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty. Emme tietenkään omista vasaraa emmekä pahemmin muitakaan työvälineitä syystä tai toisesta. Vähän aikaa mietittyäni olin kuitenkin onnistunut haalimaan erilaisia "hakkuu välineitä" naulan kiinni saamiseksi (korkokenkä, koristekivi jne..) Naulojakin oli eri pituisia ja aloin innoissani toimeen miettien miten ihmeissään poikaystäväni on tullessaan kotiin ja nähdessään taulut seinällä. Noh, ihmeissään hän tulee olemaankin, kuullessaan miten epä onnistuin. Seinä nimittäin olikin oletettua kovempi ja vasarankorvikkeet oletettua huonompia. Lopputulos: neljä vääntynyttä naulaa (how did that happen?) klommo korkokengän pohjassa ja seinässä pieni kolo. Siihen jäi tämän tytön remontoijan ura.

Emotioniin oli muuten tullut sellaisia kynsikalvoja. Onko kellään kokemusta niistä? Maksoi vähän yli 8 euroa ja siinä taisi olla 20 kynnelle kalvot. Ne siis liimataan kynnen päälle ja käsittääkseni ylimääräinen kalvo viilataan pois(?).

Nyt kauppaan ja poikaystävää vastaan. Tänään voisi myös paistaa korvapuusteja :-)

Mi casa es tu casa

Huh huh.. viimeset kaksi viikkoa on ollut aika kaoottisia muuton takia. Kämppä oli pitkään ihan sekaisin kaikista tavaroista joille ei näyttäny löytyvän tilaa mistään, seinät oli maalaamatta ja nukuttiin poikaystävän kanssa lattialla patjalla. Jos halusi tehdä ruokaa niin piti hypätä futiskassin yli että pääsi jääkaapille ja sitten pujotella telkkarin ja nojatuolin välistä että saisi ängettyä kätensä keittiön raollaan olevaan kaappiin ja tunustellen etsiä haarukkaa.. Illalla ei saanut unta kun keittiön kello tikitti liian kovaa tai heräsi keskellä yötä siihen että tippui kovalle lattialle. Aamulla piti jaksaa herätä uuteen työpaikkaan ja yrittää selittää mitkä juksukengät sopivat parhaiten maastoon, vaikkei ollut hajuakaan asiasta. Noh, onneksi kaikkeen tottuu ja pikkuhiljaa ollaan saatu mutettua "kämppää" niin että sitä voi jo kutsua kodiksi. Todellisuus ei vaan vieläkään ole iskenyt: me oikeasti asutaan täällä!! Mutta okei ollaan asuttu nyt täällä vasta kaksi viikkoa.. :-)

On tää omassa yhteisessä kämpässä asuminen kyllä ihanaa :)

Pitäisi hankkia jostakin kamera että pystyisi laittamaan tänne kuvia kynsistä mutta nyt on vielä niin paljon kaikkea muuta tekemistä että kameran hankinta taitaa pakosti siirtyä vähän myöhemmäksi..