Kun apina palasi kouluun.

Nyt se on sitten todellista. Minä, takaisin opiskelemassa. Istumassa koulun penkillä silmät sikkuralla ja pää pyörällä kaikesta tulvivasta informaatiosta. Vaikkakaan kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen tylsä koulu, vaan luovan kirjoittamisen opinnot, tuntuu silti hassulta palata koulumaailmaan. Uusiin ihmisiin on tullut jonkin verran jo tutustuttua, mutta kun käy monen ihmisen kanssa läpi täysin samanlaisen keskustelun (johon kuuluvat tietysti nimi, kotipaikkakunta ja syy Akatemiassa olemiseen) on vaikeaa muistaa lähestulkoon mitään juuri käydystä esittäytymisestä. Koulunkäynti itsessään ei vielä ole ollut kovin rankkaa, vaikka parilla pakollisella esittelyluennolla istuminen onkin ollut melkoises puuduttavaa. Vaikeinta on yrittää löytää se sisäinen rauha, joka pyrkii edesauttamaan tunneilla keskittymistä ja oikeasti opetuksen kuuntelua paikkojen ja ihmisten naamojen tutkailun sijasta. Tähän mennessä ei sisäistä rauhaa ole vielä näkynyt.

Hain kouluun jo hyvissä ajoin heti kun se oli mahdollista. Työstin monta viikkoa esseetekstiä, joka piti liittää hakemukseen. Sitten alkoi pitkä odotus: saisinko opiskelupaikkaa ja ennenkaikkea opiskelukämppää koulun tiloista. Pitkä ja stressaava odotus palkittiin, kun juuri kesäloman alussa postissa tuli hyväksymiskirje. En jäisikään yhteiskunnan hylkiöksi! Vielä ei kuitenkaan odotus ollut täysin ohi. Piti pinnistää viimeiset itsehillinnän rippeet ja odottaa elokuun loppuun asti päätöstä asunnosta. Ärräpäät, kipeät rystyset ja hermoitkut osottautuivat kuitenkin täysin turhiksi. Kaksi päivää ennen opintojen alkua sain vahvistuksen asunnosta. Sitten alkoi armoton tavaroiden rankkaus, mitä pitäisi ottaa mukaan ja mitä ei? Sunnuntai-iltana Akatemialle saapuessani olo oli epäuskoinen. Tännäkö minä oikeasti muutan opiskelemaan?

Huoneeni on oikein mukava. Neliömäärästä en tiedä, mutta liikkumatilaa on riittävästi ja kaappejakin kiitettävä määrä. Ikkunasta avautuu näkymä syksyiseen maisemaan pihakeinuineen ja lehtipuineen. Jaan eteisen ja vessan yhden toisen tytön kanssa ja tulemma mielestäni hyvin juttuun. Keittiö ja oleskelutila on yhteinen kerroksen asukkaiden kesken. Jääkaapissa minulla on oma hylly, jota yritän parhaani mukaan täyttää ruokatarvikkeilla. Välillä laiskuus kuitenkin iskee ja lounas korvaantuukin purkkiananaksella tai hapankorpuilla. Vielä jonakin päivänä olen vannonut että avaan kokkikirjat jotka toin mukanani ja tekeväni oikein herkullisen aterian. Ja jos ei kokkaus ala kiinnostamaan niin onhan minulla murunen joka opiskelee parhaillaan amiksen kokkilinjalla.

Tänään koulu alkaa 11.15 henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tekemisellä ja jatkuu sitten rehtorin puheella noin kahteen asti. Lisäksi suunnitelmana olisi kartoittaa kampuksella jossakin lymyilevä roskalava seka pyykkitupa ja kuntosali.