Tää asuis leikisti satulinnassa ja olis prinsessa.

Viimeaikoina asuntoni valkoisuus on alkanut häiritä yhä enentyvissä määrin. Kaipaisin jotakin väripilkkua, neonväristä läiskää, hillittömän punertavankeltaisenruskeansinistä aluetta, joka huutaisi värien olemassaolon puolesta. Kun seinät, lattia, matto, verhot, lamppu JA nojatuoli ovat kaikki valkoisia, alkaa pikkuhiljaa tuntua kuin eläisi ilman ääriviivoja: minne ikinä katsookin kaikki on tasaisen maidonvalkeaa. Jotakin olisi pakko saada seinille ja vähän äkkiä, tai muuten menevät viimeisetkin pasmat sekaisin.

Pesänrakennuskausi on virallisesti alkanut.

Kävimme tänään veljeni kanssa pyörähtämässä Helsingin Desing Market tapahtumassa. Paljon kaikkea kivaa olisi kyllä ollut tarjolla aina Minna Parikan kengistä kutkuttavan värikkäisiin Jaffa-julisteisiin, mutta jotenkin en saanut aikaiseksi ostettua mitään. Kenties sisäinen piheilijäni kurkisteli kauluksen alta ja kuiskutteli että kyllä jostakin muualta saa, halvemmalla, ettei opiskelijabudjettini riitä moisiin hienouksiin. Syvä huokaus ja kiltisti vain eteenpäin seuraavan kojun luokse haaveilemaan...

Täytynee tehdä ristiretki Ikeaan. Ostoslistalla olisi ainakin matto ja apupöytä keittiöön, seinäkello, iso ruukkukasvi, hylly, uudet verhot ja päiväpeite sekä jokin iso taulu seinää koristamaan. Netistä bongasin liitutaulutarraa, jota pohdiskelin ehkä tilaavani ja jossakin hyllyjen uumenissa lymyilee pari vuotta sitten ostamani sisustustarra, joka ei koskaan päässyt käyttöön. Tulossa siis sisutuskuumeilua. Paljon ja hartaasti.

Psst. viimeksi hehkuttamani järkkäri ei ole vielä päässyt käsiini, sillä nimeltämainitsematon a-alkuinen nettimyymälä oli onnistunut mokaamaan kunnolla. Isäni oli maksanut kameran ja saanut siitä kuitinkin, kun seuraavana päivänä tuli ilmoitus että kyseinen tuote on loppunut! Nyt käydään ankaraa kädenvääntöä siitä, millä tavalla myymälä aikoo korvata tapahtuneen ja saammeko toisen kameran tällä samalla hinnalla vai taikovatko he jostakin vielä yhden kappaleen.. Plussana kuitenkin, että toisesta liikkeestä tilattu objektiivi oli saapunut eilen vanhemmilleni, oikeaan suuntaan ollaan ainakin menossa.

Koska maailma on siellä missä sinäkin olet

Oi voi, kai se vaan täytyy myöntää että syksy on viimein saapunut. Vaikka kuinka yrittäisi taistella vastaan on vain suostuttava kantamaan mukanaan ylimääräistä pitkähihaista puseroa ja enentyvissä määrissä kenties myös sateenvarjoa. Hurjana rebelinä en kuitenkaan vielä suostu luopumaan aurinkolasien mukana raahaamisesta, enkä tieten tahtoenkaan suostu pitämään oikeaa takkia! Aamulla bussissa oli tyttö jolla oli toppatakki, kaulaliina ja LAPASET! Teki mieli mennä nykäisemään hihasta täydessä bussissa ja pitää hyvin tiivistetty luento siitä, miten syyskuun alkaminen ei automaattisesti tarkoita sitä että pitää varautua kuin johonkin himputin jääkauteen. Mahtoi olla kivat oltavat iltapäivästä kun aurinko alkoi porottaa, hihhih.

Uudessa koulussa menee mahtavasti, on ihanaa huomata, että vaikken vielä keväällä tiennyt mihin oikeasti haluisin päästä opiskelemaan, olen sattumalta onnistunut valitsemaan alan joka on ensinnäkin todella hauska, mutta jota myöskin povataan tulevaisuuden alaksi. Vaviskaa yliopistojen lukutoukat! Tällä viikolla pitäisi saada kuvattua prosessivideon ensimmäinen versio veljestäni, joka tanssii nykytanssia ja kertoo miten koreografia syntyy. Lisäksi pitäisi kirjoittaa loppuun käsikirjoitus, jonka pohjana toimii toisessa blogissani julkaisemani kirjoitus "Elämäni noloin kokemus". Jos pieni tirkistelijä sinussa heräsi ja haluat tietää kuinka nolo ihminen täällä ruudun takana kirjoitteleekaan, niin tsekkaa tämä ! Kouluhommat eivät edes tunnu kouluhommilta koska niitä haluaa päästä tekemään :)

Näin ensimmäisen vuoden alussa opiskelu koostuu lähinnä erilaisista peruskursseista (valokuvaus, äänitys, valotus...) joiden päämääränä on, että jokainen osaa käyttää tarvittavia härveleitä oikealla tavalla. Erityisesti valokuvauksen peruskurssi on ollut jännittävä, sillä vaikka kuvia on tullut napsittua milloin missäkin, en ole oikeastaan koskaan perehtynyt suljinaikoihin, aukkoihin tai ISO-tarkkuuksiin syväterävyydestä puhumattakaan! No, let's cut the story short, vihjasin vanhemmilleni, että järkkäri olisi paras synttärilahja minulle. Ja koska synttäreihin on vielä ilkikuriset neljä kuukautta, onnistuin vakuuttamaan heidät siitä, että hyötyisin järkkäristä eniten juuri tällä hetkellä koska voisin siten harjoitella sen käyttöä myös kotona. Tänään sitten isäni soitti ja kyseli kuuluuko viikonloppusuunnitelmiini käväistä kotipuolessa, koska siellä odottaa kuulemma pikku paketti !! Hiii en malta odottaa :))

Vaikka illat pimenevät tihenevään tahtiin ja puiden lehdet tipahtelevat pikkuhiljaa kenenkään huomaamatta pois, löytyy näistäkin päivistä ilon aiheita. Pari päivää sitten iski makeanhimo ja huomasin, että kun asuu omassa asunnossa ja tekee lettuja, ei tarvitse jakaa niitä kenenkään kanssa! Saa syödä kaikki ihan itse! (Terveys/liikuntaintoilijoille huomio, kyseessä oli vain puolikas taikina!)

Kiitos ja kuittaus, tämä tyttö siirtyy iltapesulle ja odottelemaan että J ilmaantuisi yökyläilemään :) (Ja ehkä huutamaan tuuletuskanavaan että viereisen asunnon bilemursut tukkisivat toosansa jolleivat halua kostoa huomenna kuudelta aamulla!)

Vilken överraskning !

Kun paras ystävä on sielultaan maailmanmatkaaja, joutuu totuttelemaan hyvästeiden jättämiseen. Usein. Aluksi koko maailma tuntuu olevan poissa paikoiltaan, kun juuri se yksi ihminen ei enää olekaan yhden puhelinsoiton päässä tapaamisesta. Tulee ikävä ja itku ja suuttumus, kun tuntee olevansa jätetty yksin. Mutta siellä pohjalla poreilee silti (vaihtelevissa määrissä) ylpeys siitä, että juuri minä saan olla tuon ihmisen ystävä. Että tuo ihminen on niin rohkea ja peloton, että voi heittäytyä uusiin seikkailuihin, lähteä vieraisiin kulttuureihin ja olla vapaa kaikesta niistä velvoitteista jotka liimaavat meidät tekemään yhtä asiaa koko elämämme.

Minun ystäväni on seikkailija, uhkarohkea nainen. Villi ja vapaa sielu. Metsänmörriäinen. Puihin kiipeilevä, kuvissa irvistelevä, mahdoton rasavilli ja niin mielettömän tärkeä.

Ystäväni lähtee ensi viikolla Ruotsiin opiskelemaan psykologiaa, joten päätin järjestää hänelle yllätysläksiäiset viikonloppuna. Juoksin kaksi päivää kaupoissa etsimässä oikeanlaisia kertakäyttölautasia, alkoholitonta kuohuviiniä ja juhlahattuja. JUHLAHATTUJA! Koko Helsingin keskustan alueella olevista naamiais-, askartelu-, kirja- tai muistakaan kaupoista ei löytynyt kuin neljä erilaista juhlahattupakkausta (!). Vaihtoehtojen ollessa niinkin hehkeät kuin: hevoset, Happy Birthday, Nalle Puh tai Hello Kitty, päätin lopulta luovuttaa ja tyytyä ostamaan päivän tähdelle hupilasit. 

Toinen ongelma oli löytää liike, joka täyttäisi tavallisia ilmapalloja heliumilla. Tiimarihan myy helium-täytteisiä foliopalloja, mutta tavallisten ilmapallojen täyttö ei kuulemma onnistunut. Pitkän ja uuvuttavan kaupoissa ravaamisen jälkeen päädyin Askarelliin, jossa lopulta onnisti! Hintaa kolmelle pallolle tuli kuitenkin melkein kymmenen euroa, joten ihan ilmaista lysti ei ollut. Mutta jos joku toinen etsii Helsingin keskustan alueelta liikettä, joka täyttää tavallisia ilmapalloja heliumilla (säästä vaivaasi) ja mene suoraan Askarelliin!

Itse juhlat onnistuivat paremmin kuin odotin. Vaikka todella moni perui tulemisensa (jotkut jopa viime minuuteilla, mur) oli sää aurinkoinen ja tunnelma rento. Pelkäsin kokoajan jonkun möläyttävän ystävälleni läksiäisista ja pilaavan yllätyksen, mutta näin ei onneksi käynyt! Hakiessani kaverini Kampin Ärrän edestä ja johdattaessani häntä mukamas "hienoon ravintolaan, josta olin varannut jopa pöydänkin", ei hän osannut aavistaakkaan mikä häntä odotti. Puistoon päästyämme (muka oikaisu mielessä) hän liikuttui melkein kyyneliin nähdessään ilmapallot ja toisen kaverimme heiluttamassa kylttiä jossa luki YLLÄTYS.

Läksiäislahjaksi annoin ystävälleni paketin, jonka hän saa avata vasta Ruotsissa. Mystinen H&M:n muovipussiin upeasti paketoitu paketti sisälsi ensiapupakkauksen koti-ikävään. Mitä sitten tälläinen ensiapupakkaus sisältää? No tietenkin...

Rakkautta- kun tunnet olevasi yksin (Fazerin sinistä), Voimaa- kun tunnet ette jaksaisi (salmiakkia), Halauksia-kun maailma runnoo (muumitikkari) ja Iloa- kun tarvitset piristystä (Pörtsi pastilleja). Lisäksi paketista löytyy Invisibility Mustaches, joiden ansiosta pystyy katoamaan kun ei jaksa ympärilla olevia ihmisiä ja YNBF (YourNewBestFriend) pieni tonttupatsas jolle purkaa murheet.

Koko komeuden kruunasi kortti, joka sisälsi useita sivuja sarjakuvia, muumilausahduksia, mustikkapiirakan ohjeen, ruotsalaisia iskurepliikkejä sekä hieman vakavampaa stooria.

Nyt on siis yhden kerran lisää sanottu meidän maailmanmatkaajalle heihei ja nähdään taas pian <3

Let me see your diamonds

Jei, onnistuin kuin onnistuinkin saamaan kämpän! Avaudun ensi kerralla vähän lisää tästä ja lisäilen fiilistelykuvia, mutta nyt oli pakko päästä lisäämään yhdet kynnet jotka tein vähän aikaa sitten.

Päätin viimeinkin kokeilla entiseltä kämppikseltä saamiani kynsilakkatarroja, ihan kivannäköiset niistä tuli, mutta kyllä se aika säätämistä oli. Oma kynsi ei todellakaan ollut lähimaillakaan samanmuotoinen kuin tarra ja siitä jäi repsottamaan ärsyttäviä kaistaleita, vaikka viilasin ylimääräiset kärjestä pois. Tarraa oli kuitenkin vain kahdessa kynnessä, joten se ei pahemmin häirinnyt.

Itse tykkäsin tosi paljon näistä kynsistä(: Oli kiva kerranki nähdä kunnolla vaivaa valitettavan usein tapahtuvan yhdellä lakalla lakkaamisen sijaan. Timantitkin menivät yllättävän helposti paikoilleen, vaikka ne yksitellen jouduin laittamaan. Ja lakka ja timantit kestivät kynsissä mukavat kaksi viikkoa oikein hyvinä!