SPRING!

Taas olisi aika kirjoitella tännekin vähän jotain : ) Viimepäivinä on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä ettei oikein ole ehtinyt, mutta nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni! En pahemmin jaksanut kehitellä mitään maailmaa mullistavaa lakkausta joten päädyin pelkkään turvalliseen yksiväriseen. Olen himoinut erästä äitini kynsilakkaa jo jonkin aikaa ja nyt päätin sitten kokeilla minkäslaista jälkeä siitä syntyy. Tälläiset tuli:

Lakka on siis O.P.I:n nro 020 Desire. Eniten pidän tässä lakasta siinä, miten se kimaltelee auringossa. Pari kerrosta riittää ja lakka levittyy helposti. Tuli siinä ohessa lakattua kaverinkin kynnet samalla värillä kun niin innostuttiin :) Kynnet ovat kasvaneet jo niin pitkiksi että koneella kirjottaminen alkaa olemaan vaikeaa kun kynnet osuvat aina muihin näppäimiin. Valitettavasti laiskuudestani johtuen vahvennukset ovat jo puolessa välissä kynttä kun en ole saanut aikaiseksi mentyä niitä huoltamaan.. Oikean käden etusormen kynsi on nähtävästi kolahtanut jonnekkin, sillä vahvistuksesta on murtunut pala irti (:o?). Ihmekös tuo, sillä olen rakastunut ääneen joka tulee kun kynsiä napsuttelee eri pinnoille. Kaverit tulevat kohta hulluikhi kun olen aina kuunteluttamassa heillä miltä kynnen naputtelu missäkin pinnassa kuulostaa, call me crazy!

Niinkuin aiemmin sanoin, aika on mennyt kaikkeen muuhun kuin kynsien lakkaamiseen viime aikoina. Nyt on esimerkiksi aika miettiä minne haluaa syksyllä opiskelemaan (pakko) ja se tuottaa yllättävän paljon stressiä. Vanhemmista ei oikein ole apua, sillä he kuuluvat siihen ryhmään jotka innostuvat aina jos on onnistunut yhdessä asiassa hyvin. Esimerkiksi: neuloin pipon--> "Wau, susta tulee varmaan joku käsityö tyyppi!", tai jos sain koulussa ollessani jostakin kokeesta normaalia seiskaa paremman numeron --> "Jee susta tulee varmaan isona arkeologi/psykologi/opettaja".  Netissä tekemäni ammatinvalintatestin mukaan minulle sopii käytännönläheinen ja luova työ, mutta mikään tietty ala ei kuitenkaan kiinnosta.

Tulevaisuuteni päättämistä pakoillakseni keksin että ystäväni tarvitsee korutelineen. Hänellä on nimittäin aivan kamalasti erilaisia korvakoruja, joita hän säilytti jaapalamuotissa, jossa korut eivät pässeet oikeuksiinsa. Niimpä yhtenä siiderinhuurteisena iltana kysyin häneltä, että käyttäisikö hän korutelinettä jos tekisin hänelle sellaisen ja vastaus oli myönteinen. Eli tuumasta toimeen! (Postaan korutelineestä lisää myöhemmin.)

Ulkona on ollut ihanan aurinkoinen sää monena päivänä ja sisäinen kevätpörriäiseni on herännyt! Aurinkoa on tullut jo otettua vilttiin kääriytyneenä takapihalla ja grillikausi avattu. Myös kevään merkkejä on näkynyt: kuivaa asfalttia ja tietenkin juuri korttinsa saneita mopopoikia! Ehkä se kesä sieltä vielä tulee :)