Mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks ja sitä ei saa särkeä.

Jeps, nyt olisi aika aloittaa 30 postauksen haaste, niinkuin eilen jo vähän uhkailin. Ensimmäinen haaste oli tehdä esittely itsestään. Ajattelinkin livahtaa hommasta helpolla ja käyttää blogeissa tällä hetkellä pyörivää 11 kysymyksen haastetta. Tässäpä siis 11 asiaa itsestäni:

1. Haaveilen tatuoinnista niskaan.

2. Pienenä minulla oli mielikuvitusystävä jonka nimi oli Miikkali.

3. En pidä siitä jos muut syövät ruokaani. Esim jos joku kaveri tulee kylään ja teemme ruokaa, tarkkailen että saan syödä enemmän, koska olen maksanut ainekset.

4. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni suhteessa, joka on kestänyt yli vuoden. Kesällä tuleekin J:n kanssa kolme vuotta täyteen. Vaikka onkin ollut elämäni varmasti myrskyisin suhde ja välillä ei olla itsekään tiedetty missä mennään, niin olen todella onnellinen että olen löytänyt elämääni tuollaisen hönön :,)

5. Jos katson leffaa tai jotain sarjaa telkkarista, missä joku kiipeilee korkealla tai meinaa pudota korkealta, jalkapohjissani alkaa pistellä.

6. Haluaisin tehdä jotakin radikaalia. 

7. Kärsin harvinaislaatuisen voimakkaasta addiktiosta siileihin. Ne on vaan niin söpöjä! Sänkyni jaan vieläkin exältäni aikoinani saaman siilipehmolelun kanssa.

8. Aloin syömään juustoa ja kalkkunaleikettä leivän päällä ollessani lukiossa. Tätä ennen laitoin leivälle pelkästään margariinia ja yhdessä vaiheessa söin leivän pelkälteen.

9. Ottaessani vesilasin kaapista käännän sen vielä ylösalaisin ja ravistan ennenkuin laitan siihen juotavaa. Ikäänkuin kaataisin pohjalla olevat jämät pois, vaikkei siellä mitään ole.

10. Kulmakarvani ovat tällä hetkellä huomattavasti eriparia ja yritänkin piilotella niitä otsatukan alla ja tekemällä rajaukset kulmien karvaosan ulkopuolelle.

11. En polta, mutta pidän kaapissani varalta tupakkaa ja poltan jos jokin asia ärsyttää oikein pahasti. 

Sä oot mun onnetar kun osallistun ongintaan.

Viikonloppu on jälleen mystisesti pyörähtänyt umpeen, vaikkakin huominen on vielä pyhitetty laiskotteluun kun koulua ei ole. Taaskaan. Tällä hetkellä oleskelen vanhemmillani, oikeastaan koko viikonloppu on mennyt täällä vaikka välissä olin pari yötä akatemialla ja kaverilla. Väsyttää ihan armottomasti, mutta tuli vain sellainen fiilis että pakko päästä kirjoittamaan.

Sain muuten viimein tehtyä yhteishaun. Vaihtoehtoina on nyt siis joko lähteä Turkuun ammattikorkeaan opiskelemaan mainonnan suunnittelua tai journalismia TAI Helsinkiin digimediaa. Plan B on mennä amikseen opiskelemaan media assistentiksi. Nyt täytyy suoriutua kaikista päätä seinään hakkaamaan houkuttelevista ennakkotehtävistä ja ehkä päätyä jopa valintakokeeseen. Sitten voidaan alkaa miettiä että mistä sitä itsensä löytääkään ensi syksynä. Olisi kiva tietää edes missä olen kahden kuukauden päästä kun koulu loppuu ja pitää muuttaa. Haha, ei naurata.

Antologian tekeminen pyörähti kunnolla käyntiin kun tekstiehdokkaat piti lähettää meille päätoimittajille. Tiistaina on tapaaminen, missä sitten valitsemme mitkä tekstit pääsevät julkaistaviksi, oon ihan älyttömän innoissani! Pääsin jo käyttämään hurjaa "päätoimittajan valtaani" kun piti kovistella tekstejä myöhästelijöiltä:D

Tällä viikolla Ruskinin collegesta tuli pari vaihto-oppilasta käymään koulullamme ja ilmottauduinkin sitten heille oppaaksi Porvoon reissua varten. Tietämykseni kaupungista ei ole mitenkään huippua, mutta järkeilin pienen kotimaanmatkan olevan järkevämpää tekemistä kuin tunnilla istuminen. Varsinkin kun koulu maksoi ruoat ja matkat! Vaihtarit oli tosi kivoja, vaikka olikin vähän vanhempia mammaihmisiä, ja matka onnistui hyvin. Tässä vähän kuvasia:

Englantilaiselta opettajalta sain kiitokseksi mukaan tulemisestani tälläisen söpön pikku ankan. Kiitosta tuli myös sujuvasta englannin osaamisesta ja iloisuudestani. Kaikki myös ihastelivat kynsiäni ja hiuksiani. Ihmetystä tosin tuotti se, miten pystyin kirjoittamaan näin pitkillä kynsillä. Lisäksi opettaja ilmoitti minun muistuttavan ihan tonttua (?) joka tosin oli kai tarkoitettu kohteliaisuudeksi:D

Perjantaina kävimme hakemassa J:n kanssa tuhoon tuomitun murheenkryyni mokkulani huollosta. Tosin, ei sitä mitään ollut huollettu. Mokkula oli tehnyt yhtä kivan pienen reissun, kuten itsekin olin tehnyt Porvooseen, huoltoon ja takaisin. Kuviakin saimme tältä reissulta nähdä. Mutta mitään ei oltu korjattu. Mokkulastani siis lähti usb-liitoskohta kokonaan irti ja sujahti mokkulan sisälle. Mutta, kuulemma tälläinen rikkoutuminen ei mene takuuseen. Niinpä päädyin pulittamaan 22 euroa ensin rikkoutuneen mokkulan huollosta (mistä huollosta???) ja sitten vielä 20 euroa uudesta mokkulasta! Siinä vaiheessa kyrsi kyllä helvetin pahasti. Varsinkin kun sopimusta on jäljellä pahaiset viisi kuukautta.. Kiitos vaan todella paljon DNA kahden vuoden takuulla varustetusta mokkulasta! 

Tulipahan opittua etten heiltä ainakaan nettiyhteyttä enää hanki. J:n kanssa vielä selattiin sopimusta läpi (vitutuksen multihuipennukseksi) ja huomattiin, että oikeastaan mistä tahansa syystä mokkula rikkoutuukin, niin takuu ei sitä korvaa. Ensin asiakas houkutellaan ostamaan kallis laite muka hyvällä sopimuksella ja sitten kun vika ilmenee niin ei korvatakaan mitään vaan asiakas joutuu maksamaan vielä lisää. Onko se meidän syymme jos laite on alunperinkin ollut viallinen, niin että lopulta liimaukset pettää ja osat lähtee irti? Ihan normaalisti ollaan laitetta käytetty niin kyllä minun mielestä kuuluisi heidän korvata viallinen laite. Ärrinmurrin.

Bongasin muuten tuossa teidän muiden blogeja selaillessani yhden haasteen, johon ajattelin itseni ujuttaa. Kyseessä on siis 30 valmiiksi annetusta postausaiheesta kirjoittaminen. En lupaa mitään suuria, mutta ainakin yritän jokaisen toteuttaa. Toivotaan että jotakuta oikeasti kiinnostaisi :)

Nähdään ensi viikolla!

Pst. Olisi tosi kiva kuulla mitä mieltä olette tästä blogista?:) Parannusehdotuksetkin ovat enemmän kuin tervetulleita!

when you should study . . .

@Hakaniemi

I don't need a parachute.

Huh mikä päivä! Käytiin pitkästä pitkästä aikaa H:n kanssa salilla ja uimassa. Mikä oli yllättävän suuri saavutus meille tunnetuille laiskuuden perikuville. Jotakin outoa on nyt kyllä ilmassa, vaikkei urheiluinnostusta laskettaisikaan. H on nimittäin innostunut kynsistä!! Kaikki ne kerrat kun olen senkin kynsiä lakannut eikä neitiä ole kiinnostanut tippaakaan ja nyt se vietti puoli tuntia kosmetiikkaosastolla lakkoja valikoiden, trust me something weird is happening..
Lisäksi H:n mukaan minusta on tullut ihan erilainen kuin yleensä, siis hyvällä tavalla. Sen mielestä on kiva nähdä uusi Caro, joka oikeasti tekeekin jotain. Esimerkkinä mainittakoon oppilaskuntaan liittyminen, autokoulun aloittaminen ja uusimpana saavutuksena toukokuussa julkaistavan antologian päätoimittajaksi ilmoittautuminen:)

Kuntoilun jälkeen suuntasimme sitten Selloon sembaloimaan. Ja voi kyllä, jos ei lompakko keventynyt niin pankkitili ainakin tyhjeni! Oli ihanaa pitkästä aikaa löytää vaatteita, joita oikeasti halusi ostaa:) Shoppailureissuun uhraantuikin huikeat viisi tuntia, mikä oli J:lle täysin käsittämätöntä:D Mukaan tarttui mm. aurinkolasit, ihana mintunvihreä toppi, musta pitsipaita, kahdet housut, mekko, kynsilakkoja ja oliivinvihreä paitapusero. Housut tulivat yllätyksenä itsellekin, varsinkin kun ne ovat kokoa 158 ja lastenosastolta:D Mutta istuvat täydellisesti!

Pitsipaita, Seppälä

Lasit, seppälä. Huomaa mintunvihreät sangat, nami!

 Paitapusero Kappahl, vaikka olikin viimehetken heräteostos niin rakastuin palavasti!

Lumene Natural code, värit: 18 Diva chic ja 13 Spring spirit. En osaa yhtään päättää kummalla lakkaisin ensiksi kynnet kun molemmat on niin herkkuja!

Tyvikohottajan ostoa olen miettinyt tosi pitkään. Itselläni on nimittäin hyvin lättänät hiukset, jos niille ei tee mitään ja silloinkin kun väkertää vaikka mitä ne tuppaavat latistumaan. Kenties tyvikohottaja voisi auttaa:) Onko kellään kokemusta kyseisen tuotteen käytöstä?

Sitten vielä parhaimpaan osaan, ruokaan. Prismassa oli tarjouksena jauheliha ja tortelliinit 0,99 senttiä rasia ja pakastepizzaakin sai parilla eurolla. Keräsin ostoskoriin kunnon Nooan arkin, kaikki tuotteet tuplana, arvatkaa mitä tämä tyttö syö seuraavan kuukauden! Mukaan tarttui myös ruukkubasilika, lähinnä sen takia että se oli niin ihanan vihreä:D Nyt koko huone tuoksuu ihanasti basilikalta ja nälkähän tässä tulee. Pakko mennä syömään!

Ps. kenellä muulla menee hermot kun kuvat ei suostu asettumaan niinkuin haluaisi?