People like us, we don't need that much, just someone that starts the spark in our bonfire hearts.

Aika on taas vaihteeksi vaan kadonnut jonnekkin (epäilen vahvasti sen lymyilevän jossakin tuolla ulkona vallitsevassa pimeydessä..) ja edellisestä postauksesta tuntuu olevan ikuisuus. Kirjoittamisessakin on ollut aika paha blokki, vaikka iltapäivän ruuhkabussissa päähän on pulpahdellut kaikennäköisiä ideoita ja tekstinpätkiä. Pitäisi varmaankin ostaa sanelulaite ja piilottaa se kaulahuivin poimuihin, niin voisi sitten puolinukuksissa sopottaa itselleen muistiin kaikki turhantärkeät ajatukset. Tai sitten ei.

Koulussa menee ihan hyvin. Sain viimein kuvattua prosessivideoon tarvittavat materiaalit ja viime viikolla aloittelimme videoiden editoimista. Seuraavat puolitoista kuukautta luvassa on siis leikkaamista, värimäärittelyä ja lopuksi äänen masterointia. Seuraavassa jaksossa alkaakin sitten joku ihan oikea asiakasprojekti, josta ryhmänohjaajamme on yllättävän salaperäinen. Keväällä kun aurinko alkaa taas paistaa ryömin esiin kolostani nörtinvalkeana ja kyttyräselkäisenä kaikesta tietokoneruudun edessä istumisesta.

Viimeiset viisi päivää olen ollut J:n luona loikoilemassa (omaloma+pidennetty viikonloppu), mutta tänään kulta lähti viikoksi Italiaan koulun kanssa aikeena opetella kokkaamaan oikeaa italialaista ruokaa. En malta odottaa että J tulee takaisin ja esittelee taitojaan!

Loppuun viimeaikaista kuvasatoa. :)