Olipa kerran päivä jona vitutti.

Tänään päivä alkoi kivasti. Heräilin yhdeksän aikoihin verhojen raosta pilkistäviin auringonsäteisiin ja venyttelin uniset jäsenet pikkuhiljaa hereille. Olin saanut nukuttua sikeästi ja ainakin omalla mittapuullani pitkään. Tunsin itseni kevyeksi ja onnelliseksi. Naurahdin aamuöiselle puoliunessa vihlaisseelle pelolle siitä, että olisi keskiviikko. Ei, tänään on vasta maanantai toppuuttelin itseäni parriin kertaan, vielä kaksi päivää ja sitten on ne valintakokeet joita niin kovasti stressaat.

Nousin, pukeuduin, siivosin, hoidin koulujuttuja ja viimeistelin vielä ennakkotehtäviä jotka piti palauttaa keskiviikkona. Varasin kampaajan perjantaille ja autokoulun harjoitusteoriakokeen torstaille. Hengittelin syvään sisään ja ulos estääkseni itseäni stressaamasta. Tein aamiaista ja pyörin turhaan netissä kaikilla mahdollisilla turhilla sivuilla.

Päätin katsoa keskiviikkoa varten reittioppaasta miten pääsen Arabianrantaan. Yliviivasin väärän ajan kalenteristani ja kirjoitin oikean tilalle, ei puoli yhdeksän vaan viisitoista yli kymmenen. Kirjoitin reittioppaan mistä ja minne kohtiin oikeat osoitteet ja tarkistin vielä päivämäärän paperista. Maanantai 22.4. Mikä maanantai, keskiviikkonahan se oli? Haha ne on tehnyt virheen! Kurkkasin kalenteriini ja valahdin tunnottomaksi.

Maanantai 22.4 oli jostakin kummasta syystä sekoittunut keskiviikko 24.4 kanssa! Valintakoe oli ollut TÄNÄ AAMUNA! Paniikki, epätoivo, vitutus, itkupotkuraivari. Miten voin olla näin tyhmä? Ei olisi pitänyt päästää ekalta luokalta läpi tälläistä joka ei osaa edes kelloa tai päivämääriä! Miten ne päästivät minut ylioppilaaksikin? Eivätkö ne nähneet ettei minusta mihinkään ollut, ainakaan käsittelemään numeroita. 

Ennakkotehtävät makasivat sängyn päädyssä ja annoin kyyneleiden valua niiden päälle. Turhaa kaikki vaivannäkö ja ajan tuhlaus. Miksi edes yritin kun kuitenkin käy aina näin?

Syksyllä en siis ainakaan mene opiskelemaan audiovisuaalista viestintää. Hyvä jos pääsen minnekkään opiskelemaan.

Ei kannata kysyä paljonko kello on jos minuun törmää. 

Kiitos ja anteeksi,
terveisin yks idiootti.

my dear we still have everything

Tästä tulee nyt hyvin nopea postaus, sillä korkeakulujen ennakkotehtävät ja kouluhommat hönkivät pahasti niskaan. Alle kaksi viikkoa aikaa tehdä 16 tehtävää, eikä ne ole ihan mitään pieniä juttuja. Joten jos (ja kun) täällä on vähän hiljaista niin tiedätte minun olevan ahkeroimassa perse ruvella noiden tehtävien kanssa..

Mutta nopeat kuulumiset:) Pääsiäinen menikin vanhempieni kodissa löhöilyyn. Porukat olivat lomalla Nizzassa, joten sain olla ihan yksin ja rauhassa. Mitä nyt J tuli aina yöksi viereen nukkumaan niin ei pelottanut nukkua isossa talossa. Sitten mentiinkin pariksi päiväksi J:n isälle koiravahdiksi ja viihdytettiin tapausta nimeltä Lasse.

Tehtiin J:n kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä ruokaa (siis sillein, että molemmat oikeasti teki jotakin!) koska J:n piti harjoitella seuraavan päivän näyttöä varten. Täydet pisteet sieltä kuitenkin tuli ja pari ylimääräistä plussaakin perään:)

 Akatemialle ehdin tulla huomaksi yhdeksi päiväksi oikeastaan vain kääntymään, kun kipeänä oleva Hilla jo soittelikin että millon tulen taas V:n kaupunkiin. Kamat vain uudestaan kasaan ja nokka kohti bussipysäkkiä. 

Tänään siivosin kunnolla koko kämpän, pyyhin pölyt ja tuuletin petivaatteetkin kun alkoi olla jo niin tunkkaista että hyvä kun pystyi hengittämään! Aika menee hirmu nopeasti ja vielä pitäisi ennakkotehtävien maailmaan jaksaa vajota. Nyt kuitenkin ensin vien roskat, haen postin ja palautan pari kirjaa!