Niinkuin aikaisemmin hehkutin, lähdimme perheeni kanssa joulua pakoon Nizzaan. Matka meni niinkuin etukäteen jo arvelinkin: riitaisasti. Niin käy, kun joulun alla toisiaan harvoin näkevät ihmiset pakataan pieneen asuntoon mahat täynnä suuria odotuksia ja toiveita. Nizzassa oli melko lämmintä, lämpötila pysytteli kymmenen asteen yläpuolella. Aurinko paistoi parina päivänä, muttei kuitenkaan niin paljoa että se olisi ruskettanut. Shoppailtiin, syötiin, ja niin, riideltiin. Jouluaattona pöytään kannettiin aitoa shampanjaa (joka maksoi vähän päälle kahdeksan euroa pullo!! Olisin halunnot tuoda Suomeen pari, muttei shampanjaa voi laittaa lentokoneen ruumaan...), mustekalarenkaita, röstiperunoita, ankanrintaa, hanhenmaksaa, shusia jne jne. Uskaltauduin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni shusia! Sellainen riisiin ja merilevään kääritty kurkku vielä meni alas, mutta toinen yritys päätyi vessanpönttöön lillumaan. Ei ollut my cup of tea.
Ekana päivänä käytiin kuitenkin yhdessä tosi ihanassa ravintolassa. Yllätyin aikalailla vanhempieni valinnasta: ravintolan seinillä roikkui kaikkea inkkari kamaa ja pöytien ympärillä oli sellaiset söpöt punaiset nahkasohvat, joita näkee kaikissa huoltoasemakahviloissa amerikkalaisissa elokuvissa. Ruoka oli halpaa ja todella hyvää. :)
Nizzassa minut valtaa aina kamala tyhjyys, kaipuu jonnekkin missä en ole ollut. Ja ikävä. Lomalla en pysty katsomaankaan onnellisia pariskuntia kävelemässä käsikkäin tai opettamassa lapsiaan ajamaan polkupyörällä. Mutta niitä on kaikkialla: ne syöttävät toisilleen jälkiruokia ravintolassa, pysähtyvät keskelle ihmisvilinää vain suutelemaan toisiaan, kävelyttävät koiraa kädet toistensa ympärillä, makaavat rannalla sylikkäin katsellen auringonlaskua. Ja minä kävelen ohitse ja vatsani muuttuu miljoonaksi pieneksi solmuksi.
Kotimatka tapahtui Saksan kautta ja onnistuipa niinkin käymään että juuri minun matkalaukkuni ei sitten selviytynyt Suomeen asti. Viimeistään siinä vaiheessa matkaa pinna paloi ja tuli huudettua vähän jokaiselle. Isänikin onnistui säilyttämään malttinsa kotiinpaluu illalle, kunnes veljeni puhalsi yhden pahvilaatikon päältä pölyt suoraan isäni naamaan. Idiootti. Noh, matkalaukku tuotiin sitten onneksi seuraavana päivänä kotiovelle, joten ehdin saada kaikki Nizza ostokseni mukaan syntymäpäivilleni!
Vanhentumistani juhlimme parhaan ystäväni kanssa Siuntion kylpylässä. Uimme ja saunoimme, söimme ja nauroimme itsemme uneen. Matkassa oli kaksi mainitsemisen arvoista asiaa:
1. Rakastuin kanacesar-salaattiin. Siis rakastuin, korviani myöten ja palavasti. En ole mikään salaattien ystävä, ennakkoluuloiseksikin voisin tunnustautua. Mutta ah, ravintolan buffetissa oli ihan mielettömän hyvää salaattia<3 Nyt on tullut pari kertaa itsekin tehtyä kyseistä herkkua ja rakkaus vain syvenee. Tämä tulee kestämään.
2. Juutuimme autolla tuntemattomien pihaan (lue: ojaan). Ajettuamme Siuntion keskustan ohi ajattelimme käydä kääntymässä jonkun pihalla nopeasti. Noh, lopputulos olikin että auton perä meni suoraan ojaan ja siihen sitten jäätiinkin. Tunnettuna voimanaisena menin sitten kiltisti työntämään autoa. Eihän se mihinkään liikahtanut näillä muskeleilla! Kaveri sitten alkoi hytkyttää autoa edestakas. Tässä vaiheessa random talosta oli purkautunut pihalle isä teini-ikäisen poikansa kanssa, molemmilla oli ulkohaalarit päällä ja lumilapiot kourassa. Ajattelivat tulla pelastamaan neidot hädästä:D Auto saatiin kuitenkin hetken päästä omin avuin irti ja korvat luimussa juoksin autoon pyydellen epämääräisesti anteeksi tapahtunutta. Saivatpahan ainakin hyvät naurut! Ja taas stereotypia autoilevista naisista vahvistui hiukan.
Tilanne itsessään ei olisi ollut mitenkään kummoinen, ollaanhan sitä aiemminkin käväisty ojan puolella. Mutta ei tässä kaikki. Kaasuttaessamme nopeasti pois rikospaikalta kääntyi kaverini väärään suuntaan, yhä keskustasta poispäin! Häpeästä kikattaen pysähdyimme lähimmälle bussipysäkille, jossa odotimme ainakin vartin ennenkuin saimme auton käännettyä. Keskustaan päästyämme (jonne siis alunperin lähdimme ravintolaa etsimään) huomasimme ainoan vaihtoehdon levan Siuntion pizzeria. Joka oli suljettu vesivahingon takia. Vieressä tosin oli Tonin kiska tai jokin josta olisi saanut hodareita. Jätimme väliin.
Synttärilahjaksi sain muuten setin jolla pystyy itse tekemään geelikynsiä. Tätä oli odotettu!!
Toinen ylläri: keskiviikkona aloitan autokoulun:D Piti sitä päätöstä pari vuotta haudutella, mutta Nizzassa iski himo omaan smarttiin. Käytettynä sellainen maksaisi parhaimmillaan alle neljä tuhatta:) Miten ihanaa olisikaan ajella omalla autolla. Painotan sanaa oma. Itse omalla rahalla hankittua, itse ansaitsemillaan rahoilla maksettua. Ei mitään vanhemmilta lahjaksi saatua porvariautoa. One of these days, mulla tulee olemaan oma smartti:)<3
Mun oma mara rakas, mun valtakunta!
Pahoitteluni ylipitkästä postauksesta, kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti:))
Psst. Perjantaina Thaimaahan, jaiks!
