...

Huoh.. On taas jotenkin jäänyt tämä blogin kirjoittelu vähemmälle. Kynsiä on kyllä tullut lakkailtua, mutta intoa/aikaa ei ole oikein riittänyt kuvien ottamiseen saati sitten niiden latailuun tänne. En oikein tiedä mistä johtuu, ei ainakaan ajan puutteesta sillä sitä olisi ollut yllin kyllin vaikka mihin. Varmaankin nyt kun käyn taas töissä niin olen työpäivän jälkeen niin väsynyt ettei tee mieli tehdä mitään aivokapasiteettia kuormittavaa. Töissä tuntuukin nykyään että pitäisi olla niin monessa paikassa samaan aikaan, eikä sekään riitä toisinaan, joten iltapäivät kuluvat rattoisasti telkkaria tuijotellessa tai välillä tietokoneella pelatessa (aivot käännettynä off-asennolle). Onneksi jäljellä on enää huomisen jälkeen 14 tuskaista aamuherätystä, ennen kesäloman alkua:)

Kesälle en ole oikeastaan ehtinyt tehdä vielä mitään suunnitelmia, suurin syy tähän on että paras ystäväni lähtee koko kesäksi Ruotsiin. Lisäksi lopetin juuri melkein kaksi vuotta kestäneen suhteen, joten nyt olo on melko yksinäinen. Vaikka olen yrittänyt pitää mieleni muissa asioissa tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea ja tutustumalla uusiin ihmisiin tuntuu elämästäni silti puuttuvan jotakin.. Olo on melkeinpä samanlainen kuin tasan kaksi vuotta sitten (juuri ennen kuin tapasin entisen poikaystäväni) jolloin olin hyvin tyytymätön elämääni. Melkeinpä pelottaa viettää koko kesä yksin..

" A strong woman is one who is able to smile this morning like she wasn't crying last night"

                                                                                                                     (anteeks.)

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Noniin, taas olisi uudet kynnet tiedossa :) Halusin tälläkertaa yrittää tehdä jotakin muuta kuin vain yksivärisen lakkauksen ja vähän kynsitarroja, joten päädyin värilliseen ranskalaiseen. Ja täytyy sanoa että rakastuin näihin kynsiin. Johtuneekohan turkoosista väristä, tjaa a?

Kesä tulee vain päivä päivältä lähemmäksi ja enää onkin jäljellä 23 työaamua jiihaa! Nyt kaivetaan kaapeista kesävaatteet esiin ja lotrataan itseruskettavaa kalpeisiin sääriin : )

Tämä tyttö lähtee uhmaamaan kammottavia siitepöly allergiaoireitaan lämpimään aurinkoon kaverinaan pari siideriä ja hyvää musaa<3 (ja ehkä yksi entinen rastapää jos se on saanut ikkunat pestyksi..)

tuitui.

Noniin tänään on taas vilinää riittänyt kun on yrittänyt pitää järjestystä yllä lapsien kanssa. Riittää kun yksi villiintyy niin eiköhän sekunnin päästä ole muutkin juoksemassa ja pyörimässä ja huutamassa ihan samalla tavalla. Lisäksi tänään kävi sellainen pikku välikohtaus että yksi lapsista alkoi oksentaa. Muut menivät pihalle leikkimään ja minä jäin odottamaan lapsen kanssa isukkia hakemaan potilaan kotiin. Istuimme sohvalla ja luimme muumikirjaa kun yhtäkkiä lapsi alkoi taas oksentamaan. Tietysti aamiaisella oli ollut pirteän pinkkiä marjakeittoa puuron kanssa, joten nopeasti koko lähitienoo olikin saanut uuden värin, mukaanlukien oma hupparini. En halua kuulostaa miltään hienohelmalta, mutta on aika ällöä siivoilla oksennusta (varsinkin omasta hupparista). Nyt toivotaan että immuniteettini on sen verran korkea etten saa tartuntaa itsekin viikonlopun aikana...

Muuten päivä meni ihan kivasti. Lapset huomasivat heti aamusta että jaahas nyt sillä on taas eriväriset kynnet ja lähempää kynsiä tutkailleet havaitsivat niissä olevan tällä kertaa kukkasia. Päivän kohokohta oli kun yksi pikkutyttö tuli selkäni taakse kun olin pukemassa muille lapsille kenkiä ja halasi minua. Kun käännyin niin tyttö kertoi tulleensa halaamaan minua koska hänelle oli tullut niin kova ikävä minua :3 Pari pikkupoikaa yhtyi tähän ja kohta koko eteinen täynnä lapsia ilmoitti ikävöineensä minua vaikka olin kokoajan ollut heidän kanssaan leikkimässä :D Höpsöjä pikku otuksia koko porukka <3

Tässä nyt kuitenkin tämänhetkiset kynteni:

Tänään aamupiirissä harjoiteltiin kevätjuhla lauluja ja sen ansiosta päässä onkin soinut koko päivän matolaulu. "Kun ne on poissa, on kolo vaan. Kun ne tulee takasin niin on kolo paikallaa. Shh.. kuuletko kuinka madot yskii."  Huomaa tosiaan että on töissä päiväkodissa :D

Let's fly

Noniin, nyt on vappu takanapäin ja elämä täysin uudessa tilassa. Ripset olivat maailman ihanimmat! Vaikka olivatkin aika isot ja kiinnittäminen olikin aika työlästä (vaikka itse sanon) niin oli kyllä arvoisensa : ) Tosi monet ohikulkijatkin tulivat niitä ihastelemaan ja illan aikana tulikin luotua aika monen randomin kanssa kamalan pitkä keskustelu pelkästään ripsistä. Lisäksi meiltä tultiin kysymään apua kartan lukemisessa, valitettavasti pojilla vain oli Pariisin kartta ja he luulivat olevansa Ranskassa (kaverin kanssa epäiltiin kyllä pilaksi, mutta mene ja tiedä. Miten itse todistaisitte jollekin että olemme oikeasti Suomessa emmekä Ranskassa??) Älkääkä unohtako kynsiä; niitä tuli esiteltyä vaikka kenelle! Jostakin kummasta syystä yhtäkään kuvaa en tullut ottaneeksi kynsistä sen jälkeen kun olin kiinnittänyt jokaiseen koristehelmen. Yllättävän hyvin kestivät kynsissä muuten. Vielä bussissa kotimatkalla kaverin kanssa ihasteltiin kynsiäni, mutta aamulla herätessä olivat kaikki helmet kadonneet. Myöhemmin niitä löytyikin mitä oudoimmista paikoista mm. jaloista olkapäästä ja kaverin lavuaarista. Mutta ylipäätään koko vappu meni loistavasti! :)

Viime keskiviikkona aloitin päiväkotiapulaisena lähi päiväkodissamme ja nyt suurin osa ajasta meneekin töihin tai siitä toipumiseen. Lapset ovat ihania, vaikkakin välillä vähän villejä enkä ole vielä ihan perehtynyt kaikkeen. Usein lapset sanovatkin jotakin hauskaa tai muutenvain käyttäytyvät höpsösti ja sitten saakin naureskella koko päivän : ) Tänäänkin tuli leikittyä hiekkalaatikolla niin että kengät olivat ihan täynnä hiekkaa kotiin tullessani.!

Nyt kun olen taas työllistetty niin pitää vähän miettiä mitä kynsiin laittaa. muutenkin päiväkotiin eivät ehkä ihan kaikista hulluimmat kynnet sovellu. Lapset olivat ihan ihmeissään kun näkivät pinkit vappukynteni, kyselivät että missä sun kynnet ovat kun kynteni eivät olleetkaan ihonväriset niinkuin heillä :) Tänään sitten tarkat pikku silmät ajautuivat heti kynsiini, jotka olin lakannut uudelleen. Pienen pojan ihastelu: "onko sulla prinsessakynnet?" sai maanantai aamun ja töihin palaamisen tuntumaan ihan kivalta asialta :)