THE BATTLE OF WILLS

Kameran puuttuessa ei oikein ehdi (ei sillä että olisin muutto&työ rumbassa niitä ehtinyt kamalasti lakkailla..) kynsistä lisäillä kuvia tänne, mutta sain vanhemmiltani uuden kännykän (syynä se että vanha kuulemma vammasi kokoajan) jonka kamaralla olen YRITTÄNYT ottaa kuvia kynsistäni. Homma onkin sitten mennyt niin että puolituntia olen väännellyt ja käännellyt kännykkää ja yrittänyt etsiä siitä toimintoja joilla voisin parantaa kuvan laatau jne niitä löytämättä ja kun viimein olen saanut puoliksi tyydyttävän kuvan otettua niin olen sen sitten myöhemmin poistanut. Noh, nyt meni siihen hermot ja päätin itsepäisesti lisätä tänne edes yhden huonolaatuisen kuvan kynsistäni (jeejee).

Elikkä tarina menee nyt niin että oli eilen vapaapäivä töistä ja kiertelin kauppoja aikaa tappaakseni ja löysin Citymarketista Mavalan lakkoja hintaan 3.39. Siinä vähän aikaa mietittyäni päätin että tarvitsen ehdottomasti uuden kynsilakan ja löysin vielä sellaisen värin jota ei ennestään kaapista löydy, joten ihan perusteltu ostos. :-) Olen nyt siis Mavalan 161 Moon Grey kynsilakan uusi onnellinen omistaja. Hassua kyllä, väri on melkein sama kuin maali jolla maalasimme olohuoneen seinät, taitaa olla nyt menossa harmaa kausi itsellä.

Olohuoneen seinistä puheenollen.. Raahasin kotoa kaksi taulua jotka olen aikeissa laittaa täällä uudessa asunnossamme seinälle. Taulujen laittamista on kuitenkin siirretty ja siirretty yhä myöhemmäksi siihen vedoten ettei se ole ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Tänään päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja naulata (edes toisen) taulun kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty. Emme tietenkään omista vasaraa emmekä pahemmin muitakaan työvälineitä syystä tai toisesta. Vähän aikaa mietittyäni olin kuitenkin onnistunut haalimaan erilaisia "hakkuu välineitä" naulan kiinni saamiseksi (korkokenkä, koristekivi jne..) Naulojakin oli eri pituisia ja aloin innoissani toimeen miettien miten ihmeissään poikaystäväni on tullessaan kotiin ja nähdessään taulut seinällä. Noh, ihmeissään hän tulee olemaankin, kuullessaan miten epä onnistuin. Seinä nimittäin olikin oletettua kovempi ja vasarankorvikkeet oletettua huonompia. Lopputulos: neljä vääntynyttä naulaa (how did that happen?) klommo korkokengän pohjassa ja seinässä pieni kolo. Siihen jäi tämän tytön remontoijan ura.

Emotioniin oli muuten tullut sellaisia kynsikalvoja. Onko kellään kokemusta niistä? Maksoi vähän yli 8 euroa ja siinä taisi olla 20 kynnelle kalvot. Ne siis liimataan kynnen päälle ja käsittääkseni ylimääräinen kalvo viilataan pois(?).

Nyt kauppaan ja poikaystävää vastaan. Tänään voisi myös paistaa korvapuusteja :-)

Mi casa es tu casa

Huh huh.. viimeset kaksi viikkoa on ollut aika kaoottisia muuton takia. Kämppä oli pitkään ihan sekaisin kaikista tavaroista joille ei näyttäny löytyvän tilaa mistään, seinät oli maalaamatta ja nukuttiin poikaystävän kanssa lattialla patjalla. Jos halusi tehdä ruokaa niin piti hypätä futiskassin yli että pääsi jääkaapille ja sitten pujotella telkkarin ja nojatuolin välistä että saisi ängettyä kätensä keittiön raollaan olevaan kaappiin ja tunustellen etsiä haarukkaa.. Illalla ei saanut unta kun keittiön kello tikitti liian kovaa tai heräsi keskellä yötä siihen että tippui kovalle lattialle. Aamulla piti jaksaa herätä uuteen työpaikkaan ja yrittää selittää mitkä juksukengät sopivat parhaiten maastoon, vaikkei ollut hajuakaan asiasta. Noh, onneksi kaikkeen tottuu ja pikkuhiljaa ollaan saatu mutettua "kämppää" niin että sitä voi jo kutsua kodiksi. Todellisuus ei vaan vieläkään ole iskenyt: me oikeasti asutaan täällä!! Mutta okei ollaan asuttu nyt täällä vasta kaksi viikkoa.. :-)

On tää omassa yhteisessä kämpässä asuminen kyllä ihanaa :)

Pitäisi hankkia jostakin kamera että pystyisi laittamaan tänne kuvia kynsistä mutta nyt on vielä niin paljon kaikkea muuta tekemistä että kameran hankinta taitaa pakosti siirtyä vähän myöhemmäksi..